2.10.2009

Tämän päivän aatoksia ja tunnelmia.

Syyskuu sitten meni että hujahti.
Kaunis sää ja mukava retki lappiin ovat muistoina kuluneesta syyskuusta.

Caran kuolema vie taas aatokseni surullisempiin muistoihin.

Mutta toivottavasti tämä alkanut lokakuu tuo mukanaan iloisempia asioita ja mielenikin tästä virkistyisi.
Kahden viikon kuluttua lähden Kreetalle pariksi viikoksi, etsimään kesän viime säteitä ja auringonpaistetta sieltä.
Pääsenpähän irti näistä synkistä ajatuksistani, kun olen taas aivan uusissa maisemissa.

"Jutun juuri" on minullakin totaalisesti kateissa, ja mikään ei kiinnosta.
-Ei ainakaan keskustelut tuolla toisella puolella.
Ne kun ovat myös minun mielestäni kääntyneet aivan kummallisiksi.
Panettelua, syytöksiä puolin ja toisin. Ikävää luettavaa.
Siellä on myös sopimatonta kielenkäyttöä, johon en ole tottunut.

Parempi kai vetäytyä pois sieltä, kuin mennä niihin mukaan.
Monet varmasti ajattelevat, että: "Voi mikä raukkis ja nössö, kun ei uskalla tulla mielipiteitään esittämään!"
Mutta en välitä siitä!
Saan vain mielipahaa noista kirjoitteluista.

Tämmöisiä mietin tänään.

Tämä melankolinen sävelmä on soinut tänään ahkerasti - sopii hyvin fiiliksiini..

http://www.youtube.com/watch?v=IXjkYKlvpkA

fantasiaa

4.10.2009

Olen taas mietiskellyt syntyjä syviä.
Nämä kauhistuttavat luonnonmullistukset tuolla Indonesiassa ja Jaavan saarella ovat päällimmäisenä. - Maanvyöryt, kotien sortuminen, ihmisten suunnaton hätä siellä.
Avustusten ja auttajien puute ja riittämättömyys pistävät mielen matalaksi.

Mieheni sanookin usein, että "älä ota koko maailman murheita kannettavaksesi". Näin kai sen pitäisi olla.
Voinhan kuitenkin pienellä avustuksella punaisen ristin kautta edes vähän auttaa ihmisiä siellä.

Muistuu vain mieleeni nuo tsunamin tuhot Thaimaassa.
Sieltä täpärästi pelastuimme, mutta niin moni jäi sinne "suuren aallon" syövereihin.
Surua ja menetyksiä kokivat monet suomalaisetkin muiden joukossa.
Näitä mietin...

10.10-2009

Aleksis Kiven päivänä.

Syksy tekee tuloaan.
Päivä paistaa kuitenkin ja ilma on kuulaan kirpeä.

Oloni on seesteisen hyvä ja onnellinen.
Kovasti jo odottelen matkaani etelän lämpöön ja aurinkoon.

Karvinen oli taas portaan pielessä ruokaa pyytelemässä.
Arkuus alkaa jo häipyä, mutta koskea ei saa, eikä sisälle ole pyrkimässä.

Pihapiiriimme on ilmestynyt kaksi muutakin kissaa.
- Harmaa rotukissa ja musta kollikissa.
Mistähän nekin ovat lähtöisin?
Etteivät vain olisi hylättyjä kesäkissoja, kun tässä on noita kesämökkejä lähistöllä?
Eivät ne ole tavallisia maalaiskissoja, kun ruokaa tulevat pyytelemään ihan ovelle asti. En ole niitä aikaisemmin nähnyt.

Olen tässä viime päivät yrittänyt saada vanhoja valokuvia jonkinlaiseen järjestykseen.
Harmi vain, kun en itsekkään muista enää, että mistä ja milloin ne on otettu.
Olen skannannut niitä koneelle ja siinä sitä riittääkin puuhaa.
Kuvat kun ovat suloisessa epäjärjestyksessä pahvilaatikoissa ilman mitään kansioita.
Vahoja mustavalkokuvia olen myös skannannut koneelle epälukuisen määrän.

Ihan mielenkiintoista, mutta aikaa vievää puuhaa.
Onkohan niistä kuitenkaan mitään iloa muille kuin itselleni?

Näihin kahteen kuvaan liittyy myös muistoja - tosin ikäviäkin...

Tässä poseeraan Karthagon raunioilla (huom. tyylikkäät aurinkolasit!)
-Matkalla olimme 50-vuotisiani karussa.
Siellä ollessamme kuulimme suru-uutisen Estonia-autolautan uppoamisesta.

Tässä on kuva vuodelta 2003.
Iki-ihana paikallis- oppaamme Lenard on siinä pitelemässä albinokilpikonnaa, käydessämme kilpikonnien suojelufarmilla.
-Seuraavana talvena tsunami vei mennessään hotellin, jossa lomailimme.
-Myös Lenardin taisi aalto viedä mennessään.
-Ainakaan hän ei enää vastannut sähköpostiin eikä tekstiviesteihin.

15.10.2009

Matkan odotusta.

Laukku on jo osittain pakattu, vielä viimehetken tarkistus.
Aina sitä kuitenkin jotain unohtuu, mutta enpä stressaa sillä.
Täyteen ahdettu laukku - lukemista, ruokatarvikkeita, hygienia -juttuja yms.
- mahdollisemman vähän vaatteita.

Lukemista ainakin riittää, kun olen kerännyt uusimpia lukemattomia aikakauslehtiä puoli laukullista mukaani.
Niitä tulee minulle ihan liikaa, mutta lomillani niitä sitten luen mielelläni.
Pehmeäkantisia pokkareita olen myös varannut matkalukemisiksi.

Onpa ihanaa taas lähteä muihin maisemiin ja lämpimään auringonpaisteeseen.
Toki voi sää olla vaihtelevaa tähän vuodenaikaan Kreetallakin.
Mutta aurinkoisia päiviäkin mahtuu varmasti kahden viikon lomalle.

Tarvetta on pitää myös taukoa täällä netissä roikkumisesta.
Pohdin myös olisiko aika siirtyä muille foorumeille kirjoittelemaan?
En enää tunne seniorinettiä "omaksi paikakseni", sellaiseksi kuin se oli alkutaipaleillaan.
Toki ymmärrän, että täällä on oikeus kaikilla kirjoitella, mutta …
jotenkin vain tuntuu, etteivät juttuni ja kuvani jaksa kiinnostaa
muita täällä. Se on hyvin turhauttavaa.

Iloisuus ja hyvä fiilinki on kadonnut...?
Tämä on nyt vain näitä mutu-tuntumia, mutta katsotaan nyt...

Vapaaehtoistahan tämä kirjoittelu on itse kullekin.

Loman jälkeen katson sitten mitkä ovat fiilikset?
Jatkanko matkakertomuksen ja -kuvien kanssa, vai siirrynkö lukijajoukkoihin??

Hyvää syksyä kaikille!

Hyvää matkaa!

Hyvää matkaa sinulle ja tervetuloa palattuasi kirjoittelemaan.

Hyvää matkaa Ida!

Toivotan lämpimästi hyvää matkaa!

Totta on, että ilmapiiri on kärsinyt näistä hyvinkin ikävistä jutuista mitä täällä on viime aikoina ollut.

Olen itse ajatellut, että ei ole minun häpeäni, jos joku muu kirjoittaa rumasti ja vain toisia loukatakseen ja arvostellakseen. Itse en tiedä ketään täällä loukanneeni, jos niin olen tahattomasti tehnyt niin sitä pitää pyytää anteeksi.

Olen lukenut kaikki juttusi ja katsellut kuviasi. Ne molemmat tuottavat iloa ja hyvää mieltä.

Olen skannannut vanhoja kuvia koneelle ja niitä katsellessa tulee nostalginen olo ja tunteetkin myllertävät. Löytyi jopa pari kuvaa ajalta jolloin isäni oli sotasairaalassa sodan aikana.

Alppitatar syksyväreissään.

Hyvää matkaa Ida!

Nauti matkastasi ja tuo ihmeessä matkakuvasi meille katseltavaksi.
On ilo katsella kuviasi ja tehdä nojatuolimatkoja kanssasi.
Kiva kun sinulla on vielä mahdollisuus matkustella on sitten kiikustuolissa kiva muistella.
Terkkuja Kreetan lämpöön

Kiitos!

Kiitos ystävät!
Hyvällä mielellä lähden matkaan.

Jatkosta en tiedä, mutta katsotaan sitten...

Heippa!

2.11.2009

Kotona taas!
Pitihän se kurkata tänne seniorinetin kuulumisia.

Vähän olen H-Moilasena ja huuli pyöreänä!
Täällähän on tullut tai tulossa paljon uudistuksia!
En ole vielä kaikkeen perehtynytkään, mutta käsittääkseni ainakin blogeihin ja kuvagalleriaan on tulossa muutoksia.
Tuo rekisteröinti on mielestäni ihan hyvä asia, mutta tyrehdyttääkö se nyt keskustelun vähäiseksi? - Aika näyttää...
Pitäisi vain hieroa harmaita aivosolujaan, ja tsempata itseään uusien asioiden ja keskustelujen pariin.
Kivoja aiheitahan täällä riittää...

Tuntuu vain siltä, että keskustelu on siirtynyt tänne blogipuolelle.

Tämä kylmyys ja pimeys vaativat taas totuttelua.
Onneksi olen saanut olla terveenä, eikä mitään sikaflunssan oireitakaan ole.

Laitan kertomusta matkastani kuvien kera, kunhan ennätän.
- tässä uudistuksia odotellessa...

20.11.2009

Taas on tullut aika karistaa pölyt (oikeammin kurat ja loskat) jaloista ja lähteä lomalle aurinkoon ja lämpöön.
Huomenna lennämme kuukaudeksi Thaimaahan, paikkaan joka on vienyt sydämemme.

Kovasti onkin ollut synkkää ja pimeää tämä marraskuun sää. Vettä sataa ja kuraiset kylätiet eivät paljon houkuttele reippailemaan.
Sain mieheltäni uudet kävelysauvatkin, mutta en ole niitäkään vielä ulkoiluttanut.
Täällä sisällä vain käpsehdin ja uneksin lomasta - jospa siellä sitten tulisi enemmin liikuttua?
Olen tällainen haahuilija, enkä osaa oikein "tarttua hetkeen".
Pitäisi olla onnellinen ja tyytyväinen, että kaikki on hyvin.
Saanhan herätä aamuisin onnellisena ja samoin iltaisin sulkea silmäni ilman kipuja ja suurempia murheita.

Onneksi olen suhteellisen terve ollut, eikä pahempia nivelvaivojakaan ole ollut.
Sikainfluenssa-pistos jäi nyt sitten saamatta, mutta eiköhän tässä selvitä ilmankin.

Tämä minun blogini täyttyy matkoistani - lähtöä ja kotiinpaluuta, mutta nämä ovat minulle tärkeitä asioita.
Aion matkustella ja hakea matkoiltani uusia kokemuksia ja elämyksiä ihan niin kauan kuin pystyn siihen.

Raja voi tulla piankin vastaan, joten voimien mukaan vielä mennään ja jatkossa sitten vain unelmoidaan matkoista.

Täytyy vain oppia elämään täysillä niinkuin jokainen päivä olisi se viimeinen...

Hyvää matkaa!

Hyvää matkaa sinulle ja nauti olostasi!

Idalle

Mukavaa ja lämmintä matkaa.
Nauti olostasi ja unohda tämä syksyn synkkyys.

29.12.2009

Näin se aika on vain vierähtänyt nopeasti.
Matka Thaimaahan on muistojen joukossa ja kaukokaipuu on taas vallannut pienen mieleni.
Aurinkoon ja lämpimään halajan, kun en tästä talvesta ja kylmästä pidä laisinkaan.
Onneksi saimme valkean lumipeitteen tännekin - valaisee maisemaa mukavasti.
Joulun aika meni makoillessa ja herkkuja syödessä.
Lapset ja lapsenlapset käväisivät tervehtimässä.
Mukavaa olikin kun oli melkein koko "pere" ympärillä touhuamassa.

Kissojani kaipaan vielä kovasti.

Nyt seurailen vain lintulaudan vilkasta touhua ikkunastani.
Siellä riittääkin hyörinää ja katseltavaa.

Olen muutenkin ollut vähän allapäin ja huonossa kunnossa.
Sunnuntaina istuin naapurikunnan terveyskeskuksen päivystyksessä monta tuntia -omassa kunnassa ei päivystetty???
Sinne tuli äkkilähtö, kun karmeat selkäkivut yllättivät.
Onneksi sain apuja ja ohjausta jatkotoimenpiteisiin.
Näytteitä ja kontrollitutkimuksia niistä - omalle lääkärille vasta 20.1.
-Virtsanäytteessä ei onneksi ollut bakteereja, mutta sen verisyys täytyy selvittää. Lääkäri epäili kiviä virtsatiehyeissä.
Litalgin auttaa aika hyvin kipuihin ja saan nukutuksi.

Tänään ei ole paljon kipuilua ollutkaan ja toivon, että mahdolliset kivet siellä viertsatiehyeissä poistuisivat virtsan mukana.
Täytyy vain muistaa juoda riittävästi, se kun minulla tuppaa unohtumaan.

Matkallakin jo tunsin vähän oireita.
Siellä kuumassa ilmastossa kun on tuo tankkaus tärkeätä.
-Virtsa väkevöityy ja kiviä voi muodostua siitäkin. (mutu-tuntumaa)

Mutta jospa tämä tästä ...
Paistaa se päivä vielä risukasaankin!

Jotain mukavaakin sentään:
Poikani kissa tulee hoitoon meille uudenvuoden aattona.
Saamme pitää Siriuksesta huolta pari viikkoa.
Nuoret lähtevät Sri Lankalle asti sukeltelemaan ja lomaa viettämään.
- Taas yksi huolen aihe lisää...

Tämmöisiä tuumin vuoden vaihtumista odotellessa...

7.1.2010

Tämän päivän kuulumisia:

Nyt on sitten siirrytty uudelle vuosikymmenelle.
Talvinen sää on koetellut meikäläistä kovin ottein.
Pakkanen on paukkunut ja lumipeite vain kasvaa.
Tänään on lunta tuprutellut oikein tuiskun kanssa.

Onneksi ei ole ollut mitään tarvettakaan lähteä tuonne "raittiiseen" ulkoilmaan.
Olen täällä tuvassa lämpimässä pesässäni kuin karhu talviunillaan.
Luen ja katselen urheilukisoja TV:stä.
Paljon on ollut iloista seuraa myös Siriuksesta, joka tuntuu viihtyvän täällä hyvin.

Pojaltani tuli odotettu viesti Sri Lankalta.
Kaikki on hyvin ja he nauttivat siellä auringosta ja lepäilevät.
Sukellushommat ovat jääneet aika vähiin, kun vesi on ollut sameahkoa ja kaloja vähän. -Se on kyllä ihmeellistä, koska Hikkaduwan alue on kuuluisa sukeltajien mesta.
Nyt vain huoli on heidän paluustaan, kun Heathrowin kenttä on kaaoksessa kylmyyden ja lumen vuoksi. -Heillä kun on välilasku siellä, ja töihin pitäisi ajoissa ehtiä.

Oma terveyteni askarruttaa myös.
Onneksi virtsan kontrollinäyte oli puhdas, ja lääkäriin on aika parin viikon päästä.
Minulla kun löydettiin kymmenisen vuotta sitten munuaisista suuri kysta, joka silloin todettiin hyvälaatuiseksi, eikä sille tehty mitään.
Nyt alkoi sekin vaivaaman - entä jos sittenkin selkäkipuni johtui siitä?
Toivottavasti asiat selviävät.
Onneksi kivut ovat hellittäneet.

Aurinkoa kaipaan ja lämpöä.
Äkkilähtö etelään on suunnitelmissa taas - kunhan saan lääkäriltä siihen luvan.

14.1.2010

Eilen sitten saapuivat matkalaiset onnellisesti kotiin.
Kaikki hyvin siltä osin.
Kotimatka sujui ilman ongelmia -koneen vaihdot sun muut.
Kone Heathrowista saapui ajallaan, ja rinkatkin saapuivat perille ilman mitään laukkuhärdelliä.

Sirius lähti sitten omaan kotiin ja ihan jäi taas ikävä vaivaamaan.
Onhan se outoa, kun ei ole tuota symppistä karvakerää tuossa jaloissa pyörimässä.
Mutta aina se on tänne tervetullut hoitoon, jos vain ollaan kotosalla.

Uskalsin jo varata matkan - reilun viikon kuluttua olisi lähtö.
Lääkärissä täytyy vielä käydä ennen reissua, mutta uskoisin kaiken olevan kondiksessa, kun ei ole noita kipujakaan ollut.

Olen tässä aikani kuluksi harjoitellut Picasassa "elokuvan" tekoa kuvistani.
Mielenkiintoista sekin, kuten kaikenlainen muukin puuhastelu kuvien kanssa.
Media Playerillä on sitten mukava katsella videonpätkiä kuvistani.

Että tämmösiä tällä kertaa..

voimatauluni

21.1.2010

Hrrrrr,hrrrrrr tätä hyytävää kylmyyttä!
Tämä on sitä talvea pahimmillaan.
Kylmyys tunkee luihin ja ytimiin.
Ei puhettakaan ulos menosta.

Eilen oli tosin pakko lähteä lääkärireissulle, mutta muuten on ulkoilu rajoittunut postilaatikolla käyntiin ja roskien viemiseen.

Lisäksi on vielä flunssakin iskenyt juuri matkan kynnyksellä.
Nenä punaisena turskin ja niiskutan, mutta ei onneksi ole kuumetta.
Lentomatka voi olla hankala nuhaisena, mutta täytynee varautua nenäsuihkeella ja särkylääkkeillä.- Eiköhän se siitä...
Mukavampihan se on "potea" siellä perillä lämpimässä, kuin täällä talven keskellä.

Lääkäri määräsi lisätutkimuksiin, jonka melkein jo arvasinkin.
Alavatsa tutkitaan ultralla, että saadaan selvyys mikä siellä kaihertaa.
Nivelpsorin kontrollitutkimukset ovat myös edessä.
Mutta nämä sitten helmikuun puolessa välissä, ja nyt mennään näillä eväillä. - En ota niistä vielä paineita.

Mukavasti on rekkaantunut uusia henkilöitä tänne seniorinettiin.
Kunpa vain kirjoittaisivat jatkossa myös. - Monella se jää tuohon esittäytymiseen, eivätkä sen jälkeen anna kuulua itsestään. - Sääli.
Uutta verta kaivattaisiin, ettei tämä jutustelu jäisi meidän "vanhojen" kontolle.

Matkaan lähden positiivisin ajatuksin ja hyvällä mielellä.
Laukkuun pakkaan paljon lukemista ja toivon jaksavani vähän kävelyreissujakin tehdä.
Lepäilyä ja rentoutumista...

17.2.2010

Tämän päivän mietteitä:

Talven hyinen ote ei vain ota hellittääkseen.
Kylmää on ollut ja luntakin taas hiljalleen satelee.
Mutta kevättä kohti mennään kuitenkin.

Nyt on sitten nuo tutkimukset tehty ja oman lääkärin kommentteja tuloksista odottelen.
Sen verran tuosta ultrasta sain tuloksia, ettei ainakaan virtsakiviä näkynyt - hyvä se...
Mutta tuo kysta munuaisissa on suurentunut ja lisäksi löytyi oikein rypäs kystia munanjohtimesta.
Taitaa olla reissu gynelle edessä tarkempiin tutkimuksiin.
Sieltä saattaa löytyä syy näihin outoihin kipuiluihin alavatsassa, kyljissä ja alaselässä.
Voipi olla edessä jopa leikkauksia - mutta eipä murehdita etukäteen.

Olo on muutenkin alavireinen ja ahdistunut???

No huomenna lähden mieheni kaveriksi Eestin reissulle loppuviikoksi.
Jospa se piristäisi mieltä ja muutenkin virkistäisi olotilaani.
-Kampaajalla ajattelin ainakin käydä ja käsityöliikkeissä etsimässä löytöjä.
- Jospa löytäisin jotain ihania alusvaatteita - ne varmasti ilahduttaisivat
niin minua, kuin miestänikin.
-Muita vaatteita ja asusteita on riittävästi, varmasti riittävät lopun elämäni ajan. -Ovat ainakin omasta mielestäni hyvälaatuisia ja ajatonta mallia.
Olen aikoinani niitä hankkinut valtaisat määrät, enkä ole raaskinut kaikista luopuakaan.
-Jos vain pysyn "formussani",niin eipä ole asiaa vaatekauppoihin shoppailemaan.
-Alusvaatteita täytyy kuitenkin uusia, ja niitä löytyy huokealla tuolta Eestinmaalta -kauniita malleja ovat.

Tässä näitä höpinöitäni taas olikin.

Virkistävää matkaa, Ida !

Niin se tahtoo olla, että fyysiset vaivat aiheuttavat alavireista oloa ja suoranaista masennusta. Se on ihan luonnollista, eikä silloin säteilevinkään talvipäivä nostata mieltä. Monelle masennukseen taipuvalle kevättalvi ja kevät ovatkin vaikeinta aikaa. Ei tarvitse näytellä pirteää peipposta, jos olo on toinen, ja lähinnä olevat sen ymmärtävät.

Vaihtelu virkistää, se on koettu totuus, ja Tallinnassa on jo ulkomailla, keskieurooppalaisissa tunnelmissa. Sinne minullakin on tarkoitus pian taas piipahtaa varsin samanlaiset hankinnat mielessä. Eivät ne hinnat kovin paljon halvempia enää ole, mutta siellä on tuntuu olevan hyvät naisellisten alusasujen valikoimat. Silkin ja pitsin kosketus miellyttää kumppaniakin, sehän on selvä .

Itse ostelen myös erikoislankoja, vähän kankaitakin ja täydennän lasteni perheiden liinavaatevarastoja, laadukas pellava on vielä edullisempaa ja arvossaan siellä. Olen uskollinen omalle kampaajalleni, mutta manikyyrin ja kulmien muotoilun saatan ottaakin, aina tuntuu olevan vapaita aikoja niissä "ilusalongeissa", kadultakin nappaavat hoitoihin. Hyvä ateria keskiaikaisessa ravintolassa kruunaa matkan, usein ollaan vain yksi yö hotellissa.Kesällä on mukava kiertää vähän kauemminkin, kyllä siinä maassa löytyy historiaa ja upeita puutarhoja katseltavaksi .

P.s. Nyt vasta luin kunnolla ketjun ensimmäinen viestin ja huomaan, ettet toivonut kommentteja. Anteeksi , että menettelin tahdittomasti. Kirjoitan ylläpidolle ja pyydän tämän viestin poistamista.

Aniaralle

Älä toki poista kommenttiasi!
En kyllä muista tuota kommenttien kieltämistä - yhden kerran sitä toivoin, koskien kissani Caran kuolemaa. Mielestäni olen sen poistanut täältä!
Mutta muuten saa toki kommentteja lähettää tähän ja muihinkin kirjoitelmiini.

Noista käsityöliikkeitten valikoimista vielä - olen löytänyt sieltä ihania pitseja ja rimpsuja, verhoja ja niihin nyörejä ja tupsuja yms.

Oma kampaajanikin sattuu olemaan siellä Viljandissa, jonne taaskin suunnistan.

Kitos kommentistasi.
Ilahduin siitä!

Hyvää matkaa Ida.

Toivottavasti mielesi virkistyy, kun saat muuta ajattelemisen aihetta.
Uusi kampaus kevääksi, uusia kauniita alusvaatteita, kaikki se virkistää mieltä.

Kevät keikkuen tulevi, paremmalla puolella ollaan, aurinko tuntuu hellivän lämmöllään jo nyt,
sen olen ulkoillessa todennut

26.2.2010

Talvi ei vain päästä otteestaan.
Pakkanen on tosin laskenut ainakin väliaikaisesti.
Lunta satelee parhaillaankin aika sakeasti.
Mihin joudummekaan näitten valtaisien lumimäärien kanssa?
Tokkopa sulavat edes juhannukseen mennessä.

Tänään sitten oma lääkärini soitti niistä tutkimustuloksista.
Olen tosi helpottunut, kun ei mitään hälyttävää löytynyt.
Kystat ovat lisääntyneet -niitä on nyt molemmissa munuaisissa.
Tämä on kuulemma hyvin yleinen vaiva vanhemmilla ihmisillä.
Ei pitäisi olla aihetta huoleen, jolleivät ala kipuilemaan.
- Trexan-kontrollissakin kaikkia arvot olivat suht´kohillaan.
- Sokeriarvotkin, jotka ovat seurannassa diabeteksen vuoksi.
- Verenpaineen seurantaan olisi syytä hankkia oma mittari kotikäyttöön.
Mittautin Eestissä Tönismäen apteekissa paineet(199-106 ja syke 89).
Aikas korkealla huitelivat, mutta toki vaihtelevat luvut vähemmästäkin.
Lääkitystä ei siihenkään ole, mutta seurannassa olen.

Ihan virkistävä oli matkamme Eestinmaalle.
Sattui vain pahat myrskytuulet ja jouduimme vaihtamaan toiseen laivaankin.
Alusvaatteita ostin - muutamia kauniita rintsikoita ja alkkareita.
Kampaaja leikkasi hiukseni uuteen nuorekkaaseen malliin.
Käsitööpoodeista löysin ihania erikoislankoja ja niitä kauniita pitsejä ja hörhelöitä. Ovat kivoja lahjaksikin, kun itse käsitöitä enempi harrasta.

Mukavasti ovat asiat tänään ja mielikin huolia vailla.

Tämä sairaus on kuitenkin jatkuvaa eikä helpota ollenkaan: MATKAKUUME!

- Tässä vähän lohtua ja helppiä siihen tautiin.
setä Satchmon musiikin siivittämänä. What a wonderful world

http://picasaweb.google.fi/lh/photo/Qk-UF6Aw-NT0sDEtu1ywIw?authkey=Gv1sR...

28.2.2010

Tätä päivää:

Kirjoittelen tässä ajan kuluksi muutaman rivin mietteitäni.
Samalla seurailen tuota 50km hiihtoa syrjäsilmällä.
Pitäisi vielä jaksaa tuonne puoleen yöhön valvoa jääkiekon loppuottelun parissa.
Sitten loppuvatkin nämä yövalvomiset. - Eipä silti - mukavaa on ollut seurata näitä olympiakisoja.

Tänään Kalevalan- ja karjalaisuudenpäivänä on myös vanhimman lapsenlapseni syntymäpäivä.
Siitä on 16 vuotta, kun tulin mummuksi alle viisikymppisenä. Olin aivan haltioissani tästä pienestä ihmistaimesta ja hehkuttelin onneani kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella.
Hieno nuori urheilija-nuorukainen hänestä on kasvanut.
Olen hänestä ylpeä.

Onnittelukorttia kun hänelle väsäsin, niin loppui värikaseteista sopivasti värit, enkä saanut hyvää jälkeä kuvaani. Harmittelin sitä, mutta kehuja sain kuitenkin päivänsankarilta.

Karjalaisuudesta vielä - sitä perinnettä vaalimme meidän perheessä.
Mieheni suku on sieltä rajan takaa evakkoina tullut tänne eteläiseen Suomeen, lähelle nykyistä kotitaloamme.
Hän on tosin nuorimmaisena lapsena syntynyt vasta sodan jälkeen, eikä hänellä ole muistoja Karjalasta.
Mutta appivanhemmat kertoivat paljon oloistaan ja elämästään siellä rakkaassa Karjalassa.
Karjalaiset ovat hyvin sukurakkaita, ja pitävät tiiviisti yhteyttä toisiinsa.

Olen myös muistanut tuon Chilen luonnonkatastrofin myötä mieheni pikkuserkkua.
Hän on jo vuosikymmeniä asustanut Havaijilla, jonne annettin myös tsunamivaroitus.
Onneksi "aalto" jäi arvioitua pienemmäksi, eikä pahempia tuhoja tullut siellä.
Siellä on hyvät varoitusjärjestelmät ja noita hälytyksiä tulee aika usein.
Pari vuotta sitten oli viimeinen vakavampi tsunami siellä.

- "Luonnon värit ja kukkien tuoksut tuntuvat voimakkaammilta ja hedelmät maistuvat maukkaammilta. Lämmin trooppinen tuuli hyväilee hipiää ja ihmisten asenne on kaukana nykypäivän stressistä ja kiireestä. Kuinka täällä ei voisi viihtyä?" naurahtaa Havaijin kunniakonsuli Erkki Inkinen. --Näin kertoo Erkki elämästään siellä paratiisisaarella.

Hänen äitinsä lähti jo ennen sotia Ranskaan työhön, meni naimisiin, ja sai pojan.
Sitten tuli sota ja hänen miehensä katosi, kuoli ilmeisesti.
Sieltä Äiti jatkoi polkupyörällä matkaa Saksaan poika laatikossa pyörän tarakalla.
Todella uskomaton selviytymistarina sodan jatkuessa euroopassa.
Suomeen he tulivat vasta rauhan tultua.

Tässä linkki Erkistä:
http://www.finland.org/Public/default.aspx?contentid=148582&nodeid=35833...

Todella värikäs on hänen elämäntarinansa.
Viimeksi hän kävi Suomessa äitinsä hautajaisissa kymmenisen vuotta sitten.
Meillä hän kävi kylässä japanilaisen vaimonsa ja nuorimmaisen tyttärensä kanssa.
Siitäkin on jo aikaa yli 20 vuotta.

Tämmöisiä tarinoita tänään...

Ja nyt seuraamaan jääkiekkoa!

9.3.2010

No niin, otetaanpas uusiksi.
Kirjoitukseni kun häippäsi taas tuonne bittiavarruuteen, kun en muistanut esikatselun jälkeen tallentaa.

Tätä päivää:

Tänään on ollut kaunis aurinkoinen talvipäivä.
Talvi ei vaan hellitä otettaan.
Lumikasat ovat valtavia, mutta kaipa tuo aurinko niitä vähän madaltaa.

Olen tässä sisällä vain käpsehtinyt, enkä tohtinut nenääni ulos pistää.
Kävelysauvat odottavat rapun pielessä ulkoiluttajaa, mutta en ole ulos uskaltautunut.
Pelkään, että telon itseni tuolla liukkailla teillä.
Kävelyni on sen verran kökköä ja hapuilevaa. (oliskohan vain tekosyy? )

Olen tänään sentään jotain saanut aikaiseksi:
- Pesin talvitakkini, jota olen jo pitkään suunnitellut. - Hyvä tuli ja siistiä jälkeä.
-Sain perutuksi kaksi lehteä, jotka olivat muuttuneet kestotilauksiksi.
Se olikin sitten tehty vaikeaksi tuo peruminen.
Olisi pitänyt soittaa asiakaspalveluun ja jonottaa äärettömiin...
Soittaminen kun minulle huonokuuloisena muutenkin hankalaa, ja kuulolaitteen kanssa se ei oikein onnaa.
Sain kuitenkin sähköpostin avulla homman hoidettua.

Nuo lehdenmyyjät ovat muodostuneet rasitteeksi, kun aina kuitenkin hellyn ja tartun heidän "täkyihinsä".- Työtähän tämä on heille, enkä sitten osaa kieltäytyäkään...
Minulle tulee aivan liikaa noita aikakauslehtiä, kun en ehdi niitä kaikkia edes lukemaan.
Kännyni on kyllä nykyisin äänettömällä, ja vastaan vain tekstareihin.
Mieheni, lapseni ja harvat ystäväni tietävät tämän,ja osaavat sen mukaan toimia.- Saahan sen sitten tarvittaessa "äänekkääksi".

Toinen harmin paikka ovat mainokset, joita saan jatkuvasti sähköpostiini.
En edes lue niitä, vaan poistan ne suoraan roskikseen.
Roskapostin esto ei niitä suodata,- ikävää, turhaa hommaa...

Kyllä se kevät sieltä vähitellen saapuu meille tänne pohjolaankin.
Formulakisatkin alkavat tänä viikonloppuna - se on yksi varma kevään merkki. Kyllä niitä on odotettukin.
Pikkukaverini tullee taas innokkaasti kanssani kisoja seuraamaan reaaliajassa, kun mummolla on tuo kortti...

Muistoja Thaimaasta